Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan

Jokainen meistä omistaa turhaksi jääneitä esineitä tai asioita ja jokainen meistä tulee ostamaan tulevaisuudessakin turhiksi jääviä asioita. Onneksi tavaroita voi ostaa ja myydä käytettynäkin ja netti tarjoaa tähän puuhaan laajan valikoiman kauppapaikkoja. Tunnetuimpia ovat varmasti Amazon sekä Ebay kansainvälisistä palveluista ja Huuto.netMikko.fi sekä Tori.fi kotimaisina kauppapaikkoina. Kaikki ei mene kuitenkaan aina kuten “Strömssössä” (pahoittelut tästä sanonnasta).

Itse olen käyttänyt lähes kaikkia näistä ja yleensä olen ollut tyytyväinen – nettishoppailu on varsin kätevää. Tyytyväisyys oli kuitenkin kaukana joulukuussa 2011, kun myymäni tavara jäi käteeni, huolimatta käyttöehtojen ja sääntöjen mukaisesta kaupankäynnistä. Siinä kohtaa otti kupoliin niin paljon, että päätin selvittää asiaa tarkemmin. Kun yritys ja yksityinen henkilö tekevät kauppaa keskenään, tilanne on paljon yksinkertaisempi kuluttajansuojalain vuoksi. Kuluttajalla on oikeus palauttaa tuote tai vaihtaa tuote uuteen, mikäli siinä on virhe. Postimyynnissä on myös omia poikkeussääntöjä. Kun kaksi yksityistä tahoa käyvät kauppaa keskenään, kuluttajansuojalaki ei päde, eikä kuluttajaviranomaiset voi neuvoa mahdollisissa riitatapauksissa. It’s a wild wild west!

Lähtötilanne: laitoin käytetyn tuotteeni myyntiin pari viikkoa ennen joulua kotimaiseen huutokauppaan, toivoen, että joku löytää joululahjan itselleen. Hyvinhän se alkoi, ja tuotetta huudettiin riittävästi kaupan toteutumiseksi. Samaan aikaan myin myös toisen tuotteen, jonka ostaja haki minulta joululahjaksi pojalleen. Toisen kaupan toimitusta ja maksua järjestäessäni, ei ostajasta kuulunut mitään pariin päivään, kunnes tekstari ilmoitti “En lunasta tätä tuotetta.”. Ahaa, tutustunpa palvelun käyttösääntöihin ja sopimukseen suurennuslasilla. Sen mukaan, ostaja on laillisesti velvollinen ostamaan tuotteen huutamaansa hintaan, koska kauppa eteni ohjeiden mukaan. Kysyin palvelun ylläpitäjältä mitä voin tehdä ja he totesivat voivansa torua kauppakumppaniani mikäli katsovat sen aiheelliseksi ja ääritapauksessa voin tehdä siviilikanteen. Mitä hittoa!!?!? “Hyi sentään, oletpa ollut tuhma, älä tee näin enää!”.

Ratkaisu: huutokauppapalvelun ylläpitäjä kertoi, että voin olla yhteydessä poliisiin halutessani. Noin puolessa sekunnissa totesin, että poliisia tuskin kiinnostaa alle 200 euron arvoinen kuluttajakauppa. Kysyin mielipidettä kuitenkin kuluttajaviranomaiselta, joka ei myöskään voinut neuvoa suoraan. Mikäli olisin lähettänyt tuotteen suoraan kauppakumppanille, eikä maksua olisi näkynyt, poliisi olisi saattanut kiinnostua. Toinen vaihtoehto olisi ollut käytännössä palkata lakimies hoitamaan kannetta. Tulisi hieman kallis kaupankäynti. Tirsk.

Mikä mättää: miksi näihin palveluihin pitää edes käyttösääntöjä- ja sopimuksia tehdä, koska ei niillä ole mitään merkitystä tällaisissa tapauksissa? Tai on niillä merkitystä, yhtä paljon kuin shortsien mukaanottamisella etelänavalle. Myyjä sitoutuu myymään tuotettaan tietyn ajan, eikä siten voi myydä tuotetta muualla samaan aikaan. Sitten “ostaja” päättää, ettei haluakaan tuotetta, that’s it. Kaikkien, etenkin myyjän ja muiden huutajien aikaa ja rahaa meni hukkaan.

Tämän jälkeen minua on askarruttanut, että miten näitä kuluttajien välisiä huutokauppakonsepteja voisi kehittää. Löytyisikö ratkaisu kenties maksullisista huudoista tai automaattiveloituksesta palvelun sisällä olevalta tililtä, jolle kuluttajat siirtävät rahaa, ennen kuin voivat huutaa. Fyysisessä huutokaupassa tilanne on eri, koska katteettomia huutajia voidaan tukistaa heti paikanpäällä. Voisiko nettihuutokaupankäyjien hiiriin asentaa jonkinlaisen sähköllä toimivan etä-rankaisijan? Hyi hyi suomalaiset, olemmehan sentään sääntöjen ja lakien mallimaa – miten tällainen epäkohta onkin vielä mahdollinen vuonna 2012.

Onko sinulla kokemuksia aiheesta?

Lopuksi vielä mielenkiintoinen video huutokaupasta, laillista ilmeisesti.

 

Comments

Kommentointi kaunistaa.