Vinkit valtiolle: yksinkertaisia vinkkejä yksinkertaisille päättäjille

Näin presidentinvaalien alla poliitikkojen lupaukset eivät ole ehkä yhtä räikeitä, kuin eduskuntavaaleissa, mutta jälleen kuulemme jokaisen puolueen edustajalta lupauksia parantaa yritysten kasvun edellytyksiä, lisätä työllisyyttä ja ehkäistä sosiaalista eriarvoistumista, vaikka samalla valtiolla on suuret paineet leikata menoja ja lisätä verotuloja.

Ymmärrän valtion tarpeen saada euroja kassaan kasvavan velkapaineen alla. Toimenpiteistä tärkeimmäksi on noussut kuitenkin helppona ratkaisuna verojen korottaminen. Ensisijaisena keinona pitäisi olla tuottavuuden lisääminen ja sellaisen toimintaympäristön luonti, joka aidosti tukee yritysten kasvua.

Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2010 lopussa Suomessa toimivista yrityksistä pienet ja keskisuuret yritykset edustavat 99,8% kaikista yrityksistä (http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_yritykset.html). Näistä alle 10 hlön yrityksiä oli 94,4%. Valtamediassa kuulemme kuitenkin poliitikkojen ja eri asiantuntijoiden kommentteja, jotka pääsääntöisesti koskettavat vain näitä 0,2%:iin kuuluvia yrityksiä. Kun kansainvälinen suuryritys supistaa toimintoja ja joutuu irtisanomaan ihmisiä, on valtion edustajat hanakasti kommentoimassa tilanteen vakavuutta ja lupaamassa tukitoimia irtisanottavien työllistämiseksi. Miksi tilanne ei ole sama, kun pienyritykset ilmoittavat, että niillä on kykyä ja halua kasvattaa liiketoimintaa, mutta pienyrityksille luotu toimintaympäristö rajoittaa kasvua?

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ehdotan seuraavia toimenpiteitä:

1. Uusien yritysten veronkevennykset tai jopa poistot vähintään ensimmäiseltä tilikaudelta

Uusille yrityksille ensimmäiset tilikaudet ovat käynnistämisvaihetta, jonka aikana yrityksen toimintamalli muotoutuu ja yritys joko löytää paikkansa markkinasta tai poistuu sieltä. Moninkertainen verotus syö pääomia ja on kasvun esteenä. Jos uudet, erityisesti pienyritykset saisivat alennetun yhteisö- ja/tai arvonlisäveron (tai jopa ilman kyseisiä veroja) esimerkiksi ensimmäiselle tilikaudelle, kuinka paljon tämä lisäisikään yrittäjien halua saada yritys mahdollisimman tuottavaksi nopeasti, jotta se voi kasvattaa liiketoimintaa ilman, että kannattavuus kärsii raskaasta verotuksesta? Verotuksen kiristämisen seuraus taas näkyy huolestuttavan hyvin esimerkiksi katsomalla Viroon perustettujen suomalaisomisteisten yritysten määrän kehitystä.

2. Investointituet vähäisen liikevaihdon osakeyhtiöille

Yrityksen täytyy pystyä investoimaan kasvaakseen. Investointiin tarvitaan pääomaa. Pääomaa kertyy, kun tyytyväiset asiakkaat maksavat yritykselle tuotteesta tai palvelusta. Pääomaa poistuu, kun normaalien menojen lisäksi tuloista maksetaan ensin arvonlisävero ja jos yritys tekee voittoa, niin yhteisövero. Lisäksi on muistettava ennakkovero. Erityisesti vähäisen liikevaihdon omaaville osakeyhtiölle investointitukien myöntäminen joko verohelpotuksina tai henkilökunnan kokonaispalkkakulujen alentamisella antaisi mahdollisuuden kerryttää pääomaa ja investoida sitä kasvun edellytyksiin ja täten nostaa yrityksen arvoa ja tehdä siitä houkutteleva kohde myös sijoittajien näkökulmasta.

3. Yrittäjän konkurssisuojan parantaminen

Suomessa yrittäjyyttä pidetään suurena riskinä ja yrittäjän konkurssia viimeisen naulan iskemisenä arkkuun. Konkurssit ovat kuitenkin arkipäivää vapaassa markkinataloudessa. Kaikki yritykset eivät pärjää kilpailussa eikä pidäkään. Tästä ei pidä kuitenkaan rankaista suhteettomasti riskin ottanutta yrittäjää. Lain mukaan osakeyhtiön omistajat vastaavat konkurssitilanteessa omalla riskillään osakepääomasta (eri yhtiömuotojen vaikutusta vastuisiin ei käsitellä tässä kirjoituksessa), kun kyseessä on ollut normaali konkurssi ilman omistajien tai johdon epärehellisyyksiä. Ongelma syntyy kuitenkin eri instituutioiden suhtautumisesta konkurssiin. Konkurssiin menneen yhtiön yrittäjä saa automaattisesti merkinnän luottotietoihin eikä pahimmillaan saa vuokra-asuntoa, lainaa pankista tai lupaa perustaa uutta yritystä. Se, että yritys on mennyt konkurssiin, ei tarkoita, että yrittäjä ei pystyisi hoitamaan taloudellisia tai yhteiskunnallisia velvoitteitaan. Lisäksi täytyy muistaa, että merkinnän saa myös hallitusten jäsenet.Tämä epäkohta estää tehokkaasti erityisesti hallitusammattilaisten mukaan saannin huonossa tilassa olevan yhtiön elvyttämiseksi.

Ovatko nämä vaihtoehdot muka niin absurdeja, että niitä ei voida edes vakavasti tutkia?

Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta olisi mahtava toimintaohje valtion ja yritysten väliselle suhteelle. Valitettavasti tilanne on kuitenkin lähempänä yksi kaikkia vastaan ja kaikki oman itsensä puolesta.

Comments

Kommentointi kaunistaa.