Keskinkertainen viulumaakari nimeltä Antonio Stradivari

18. joulukuuta 1737 kuollut italiaano nimeltä Antonio Stradivari tehtaili elämänsä aikana noin 1100 viulua. Elämäntyöllään hän ansaitsi paikkansa guruna viulistien keskuudessa. Hänen valmistamiaan viuluja on edelleen kierrossa noin 650 kappaletta.

Parhaiksi arvioituina Stradivarin pusaamat soittimet ovat luonnollisesti hinnoissaan. Nimellä Lady Blunt tunnettu viulu vuodelta 1721 huutokaupattiin viime vuonna 9,8 miljoonalla punnalla.

Stradivariusten paremmuudesta on kiistelty jo pitkään ja useat kokeet ovat osoittaneet, etteivät ammattiviulistit osaa tunnistaa niiden muka ylivoimaista sointia. Kokeita on kritisoitu systemaattisesti ja myytti on jäänyt elämään.

Tutkija Claudia Fritz ja viuluntekijä Joseph Curtin päättivät yhdessä järjestää kokeen, josta häiriötekijät on eliminoitu. He järjestivät kaksoissokkokoeen (”double-blind trial”), eli kokeen, jossa koehenkilö ja häntä ohjeistava tutkija ovat yhtä tuiki tietämättömiä vertailtavista vaihtoehdoista.

Fritz ja Curtin lähtivät Indianapoliksessa järjestettävään maailmanluokan viulukilpailuun, jossa he lainasivat osanottajilta legendaarisia viuluja koesoittoon. Koesoittajina toimivat ammattiviulistit, joista osa osallistui kilpailuun joko tuomarin tai kilpailijan roolissa.

Viulistit istutettiin hämärään huoneeseen ja heidän silmänsä sidottiin. Avustajat – myöskin silmät sidottuna – antoivat viulut soittajille. Viulujen leukatukiin oli jopa suihkutettu hajuvettä, jottei soittaja voinut haistaa viulua.

Ensin viulistit saivat soittaa viuluja pareittain ja kertoa, kummasta pitivät enemmän. Heidän tietämättään viuluparit oli valittu uusi ja vanha –periaatteella. Valinnat kävivät muutoin tasan uusien ja vanhojen välillä, paitsi että kokeen arvokkain viulu, vanha Stradivarius, valittiin muita harvemmin.

Seuraavaksi viulistit saivat vapaasti soittaa kaikkia kuutta kokeeseen valittua viulua. Heillä oli kokonaiset 20 minuuttia aikaa vertailla viuluja ja valita, minkä mieluiten veisivät mennessään kotiin. Lisäksi soittajat pisteyttivät viuluja neljällä eri mittarilla. Muusikot löysivät yhteisen suosikin: yksi uusista viuluista nousi kirkkaaksi ykköseksi. Vain 38% muusikoista valitsi vanhan viulun. Stradivarius hylättiin useimmiten.

Myytti murtui. Tutkimus osoitti, etteivät historialliset miljoonaviulut soi ammattimuusikoiden mielestä yhtään nykyaikaista soitinta paremmin. Muusikot olisivat mieluummin ottaneet uuden viulun mukaansa kotiin. Miksi Stradivariuksista sitten maksetaan miljoonia?

Tarinan opetus ei ole, etteikö tuotteen laadulla ole väliä. Sen sijaan opetus on, että kahden laadukkaan tuotteen kymmen- tai satakertaiseksi repeävä hintaero selittyy laadun sijaan mielikuvilla, tarinoilla. Tarpeeksi hyvää laatua kannattaa harvoin parantaa. Panosta sen sijaan hyvään stooriin.

Lähteet: http://blogs.discovermagazine.com/notrocketscience/2012/01/02/violinists-can%E2%80%99t-tell-the-difference-between-stradivarius-violins-and-new-ones/, http://en.wikipedia.org/wiki/Stradivarius, http://fi.wikipedia.org/wiki/Stradivarius

 

Comments

Kommentointi kaunistaa.