Vikkelä sopimuspaapatus

Ohjelmistokehityksen vakiokäytännöksi ovat muodostuneet ketterät menetelmät ja erityisesti scrum. Sopivasti sovellettuna scrm on väkevä viestinnän viitekehys ja muutoksenhallinnan menetelmä. Miten ketteryyden voimallisia periaatteita voisi tuoda muihin yrityksen toimintoihin? Miten asiakkaiden ja kumppanien kanssa luottamuspohjaisesti toimiva yritysjohtaja voi tehdä liiketoimintaa ja sopimuksia vikkelämmin?

Ketterien toimintatapojen ja erityisesti scrumin julkinen voittokulku alkoi vuonna 2001, kun 17 ohjelmistotuotannon kankeutta kauhistellutta aikalaista kokoontui Snowbirdin hiihtokeskuksessa Utahissa ja julkistivat sen jälkeen Agile Manifeston. Suomeksi nykyisen scrumin perusteet voi lukea ketteryysvalmentajaystäväni Lare Lekmanin johdolla suomennetusta tuoreesta Scrum-oppaasta. Kirjoitukseni ei tällä kertaa pureudu ohjelmistotuotannon ohjeistuksiin, vaan ketteryyteen ja luottamukseen liiketoiminnassa.

Tässä kohtaa on hyvä tunnustaa, että pidän lakimiehistä. Siis sellaisista rehellisistä, selkeäsanaisista ja liiketoimintalähtöisistä. En niistä paholaisen asianajajista, sillä yksi yleisimmistä vikkelyyden vastaisista toiminnoista yritysten välisessä rajapinnassa ovat sopimukset ja sopimusneuvottelut. Taloudellisesti isoissa ja monimutkaisissa sopimuksissa on hyvä käydä syvällinen neuvottelupolku, mutta useimmissa arkipäivän tilanteissa vetreämpi ja vikkelämpi ajattelutapa johtaa nopeammin molemmille osapuolille hyvään lopputulokseen. Olennaista on tunnistaa heti aluksi se, vallitseeko sopiuskumppaneiden välillä oletusarvoinen luottamus vai epäluottamus. Jälkimmäisessä tilanteessa olet jo vaikeuksissa.

Monet tuntemani kokoneet yritysjohtajat ovat käytännön ja kokemuksen kautta oppineet, että liiketoiminta on harvoin nollasummapeliä. Heidän kanssaan onkin niiiiin paljon helpompi toimia. Toisen liiketoimintatavoitteen huomioonottaminen ja mahdollisuuksien mukaan tukeminen johtaa hyviin tuloksiin verkostomaisessa yritysmaailmassa, jossa samojen kumppaneiden kanssa tehdään liiketoimintaa säännöllisesti. Suomi on ympäristönä niin pieni ja verkottunut, että lyhytkatseinen yhden sopimusneuvottelun yksipuolinen voitontavoittelu osuu nopeasti nilkkaan.

Ketteryys käsitteenä on jo sen verran yliladattu ja väärinkäytetty, että uskaltauduin rinnastamaan Agile Manifeston ajattelutapaa kahden yritysjohtajan väliseen sopimusneuvotteluun. Pikaisella rutaisulla syntyi seuraavaa:

Me etsimme vikkelämpiä tapoja tehdä sopimuksia ja yhteistä menestyksellistä liiketoimintaa yritysten välillä. Tässä tavoitteessamme ja käytännön työssämme olemme päätyneet arvostamaan:

  • Liiketoiminnan etua ja sopimuksen muodostamisen nopeutta enemmän kuin sopimusehtojen virallista muotoa ja epätodennäköisten riskien pilkuntarkkaa viilaamista
  • Yhteisen win-winin ja liiketoimintatavoitteen löytämistä enemmän kuin kertaluontoista oman edun optimointia
  • Yritysjohtajien henkilötason luottamusta liiketoiminnan pohjana enemmän kuin vainoharhaista epäilystä sopimuskumppanin mahdollisesta epärehellisyydestä
  • Toistuvaa yhteistä liiketoimintaa enemmän kuin yksittäistä kauppaa
  • Ongelmatilanteiden ratkaisemista yhteisellä neuvottelulla liikelounaan ääressä enemmän kuin sopimuskohtien pilkunviilausta ja asianajajakärhämöintiä

Kaikkiin sopimustilanteisiin luottamuspohjainen ja vikkelä toiminta ei sovi, kuten ei scrumikaan ole hopealuoti ohjelmistokehityksen vaihteleviin toimintaympäristöihin. Entä miten ketterästä sopimisesta saisi vakiotavan tehdä liiketoimintasopimuksia yritysten välillä? Uskallatko luottaa seuraavaan sopimuskumppaniisi sen verran, että ehdotat hänelle vikkelyyttä seuraavan neuvottelun yhteydessä?

Jos haluat kehittää paapatusta ja tulla mukaan, niin kirjoita kommenttia alle tai ota rohkeasti yhteyttä.

Comments

Kommentointi kaunistaa.